Eetu Heikkisen tekstin pohjalta toimittanut Mari Smolander
Uusi työntekijä astuu 4000 esinettä ja yli 30 rakennusta käsittävälle museoalueelle. Miten tällaisesta tietomäärästä saa kiinni? Entä miten olemassa olevan esineistön joukosta voisi luoda museolle uuden näyttelyn vaikkapa sepän työstä tai vankileirien historiasta?
Eetu Heikkinen luetteloi Riihipiha-museon esineistöä kesällä 2023. Apunaan hän käytti sähköistä Collecte-kokoelmanhallintaohjelmaa. Työrupeaman loppusuoralla Heikkinen koosti kokemuksiinsa perustuvan esityksen kokoelmanhallinnasta ja museonäyttelyiden suunnittelemisesta. Tämä blogiteksti syntyi hänen paikallismuseotoimijoiden Kokoelmien syövereistä näyttelyksi -seminaarissa 20.7.2023 pitämänsä esittelmän pohjalta.
Näyttely ei synny tyhjästä
Heikkisen mukaan uutta museonäyttelyä on haastavaa luoda tyhjästä. Työntekijällä täytyy ensiksi olla tietoa siitä, millaista aineistoa museo omistaa. Heikkinen katsoo esineiden luetteloimisen ja kokoelmatyön tekemisen olevan oivallinen tapa tutustua museon kokoelmiin. Tämän myötä hänkin pääsi konkreettisesti näkemään ja käsittelemään esineistöä.
Heikkisen työvälineenä luetteloinnissa Riihipihassa toimi sähköinen Collecte-kokoelmanhallintaohjelma. Sama ohjelma on käytössä esimerkiksi Kainuun museolla. Riihipiha-museonkin kokoelmien luettelointia ollaan vähitellen siirtämässä vanhoista paperisista arkistoista ja excel-taulukoista digitaaliseen muotoon Collecteen. Heikkisen mukaan ohjelmaa voi hyödyntää myös näyttelyiden luomisessa.
Kokoelmien syövereistä näyttelyksi -seminaari pidettiin Riihipiha-museolla 20.7.2023.
Collectesta tukea kokonaisuuksien hahmottamiseen
Kun uudelle museotyöntekijälle on syntynyt kuva siitä, millaisia esineitä museolla on, Heikkinen näkee yhdeksi vaihtoehdoksi uuden näyttelyn hahmottamiselle ns. kokonaisuusnäkökulman. Näyttelyä voi alkaa koostaa sellaisen esineistön kautta, joka muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden. Tästä esimerkkinä Heikkinen mainitsee Riihipihan sepän pajan, jonka työkaluista ja muusta aineistosta olisi mahdollista luoda sepän työhön liittyvä näyttelykokonaisuus.
Tiettyyn paikkaan tai aiheeseen sidottua näyttelykokonaisuutta suunnitteleva työntekijä voi hyödyntää suunnittelutyössä Collecten hakuominaisuuksia. Heikkisen käytössä luetteloinnissa olivat Collecten pikahaku sekä kohdistettu haku. Pikahaku kohdistuu kaikkiin niihin aineistokenttiin, joita museon kokoelmista on Collecteen tallennettu. Sen antama hakutulosmäärä voikin siksi olla suuri. Rajatumpi hakutulosjoukko saadaan kohdistetun haun avulla.
Esineen käyttäjän jäljille kohdistetulla haulla
Rajatumpaa hakua voidaan Heikkisen mukaan hyödyntää esimerkiksi harkittaessa näyttelyn luomista esineistön käyttöhistorian tai paikallishistorian näkökulmasta. Haulla voi esimerkiksi tutkia, mitä esineistöä eri museorakennukset sisältävät. Riihipiha-museolta on myös tiedossa, että sen pajan kokoelmiin sisältyy kahden eri sepän, Olli Kovalaisen ja Pekka Niskasen esineistöä. Jos näyttelyä tehtäessä haluttaisiin ottaa valokeilaan sepäntyö, Collectesta voitaisiin etsiä esineistöä, jota jompikumpi sepistä on käyttänyt.
Käytännössä tämä onnistuu Collecten kohdistetussa haussa, jolla voidaan etsiä esineistöön jollakin lailla liittyviä osapuolia. Hakukriteereistä voidaan valita tarkennus “esineen käyttäjä” ja kirjoittaa mahdollisesti tiedossa oleva nimi hakukenttään. Näin Collecte antaa aineistoa, johon tämä henkilö, tässä tapauksessa seppä, on merkitty käyttäjäksi.
Kiinnostava esine näyttelyn lähtökohdaksi
Toiseksi mahdolliseksi näkökulmaksi näyttelyn tekemiseen Heikkinen nostaa kokoelmatyön aikana esiin nousseet mielenkiintoiset esineet. Hän kertoo esimerkiksi itse törmänneensä suutarin lesteihin, jotka kuuluivat aikanaan sotavangille nimeltä Vasili. Tämä oli erikoisuus, joka erottui muusta esineistöstä esineen käyttäjän kautta.
Heikkinen kiinnostui aiheesta ja sai selvittelyn jälkeen tiedon, että Vuolijoella oli lyhyen aikaa toiminut sotavankileiri. Tällaisessa tapauksessa näyttelyn luomisen alkupisteeksi voisi nousta museosta löytyvä aineisto, joka liittyy johonkin suurempaan historialliseen ilmiöön. Heikkinen katsoo, että vankileiri on näyttelyaiheena monitasoinen kytkeytyessään sekä paikallishistoriaan että laajempaan historialliseen kontekstiin.
Heikkisen mukaan näyttelyä luodessa on myös hyvä pohtia vallitsevaa ilmapiiriä. Kiinnostaako näyttelylle pohdittu aihe ihmisiä juuri nyt? Heikkinen arvelee, että Euroopassa käydyn Ukrainan sodan takia ihmisten kiinnostus maanpuolustuksellisiin aiheisiin on mahdollisesti noussut ja sota-ajan käsitteleminen yleisestikin saattaisi kiinnostaa ihmisiä.
Paikallismuseotoimijoiden seminaarissa pohdittiin, miten esineistön pohjalta voisi lähteä rakentamaan uutta näyttelyä. Kuvassa Riihipiha-museon esineistöä.
Monipuolisuutta museolle ja näyttelyn aineistoihin
Näyttelyä luodessa olisi Heikkisen mukaan hyvä myös punnita, millaista esineistöä ja näyttelyä museolla jo on. Monipuolistaako uusi näyttely museota, vai ovatko ihmiset jo nähneet aineiston? Riihipihan sota-aikainen aineisto keskittyy tällä hetkellä suojeluskunta- ja Lotta Svärd -toimintaan. Heikkinen katsoo, että esimerkiksi vankileirin esiintuomisella tätä maanpuolustuksellista kokonaisuutta voisi monipuolistaa.
Heikkinen toteaa, että näyttelyn on hankala rakentua pelkästään yksittäisen esineen tai esineistön varaan. Esine tarvitsee tuekseen tietoa ilmiöstä, jota se kuvaa. Vankileirien osalta Heikkinen ehtikin kerätä jonkin verran taustatietoa. Hän löysi internetin kautta käsikirjateoksen Talvi- , jatko- ja Lapin sodan sotavanki- ja siviilileirit 1939-1944 (toim. Lars Westerlund, 2008). Sen perusteella pystyttiin paikallistamaan Vuolijoella sijainnut vankileiri (Leiri 32) sekä aika, jona leiri oli toiminnassa. Teoksessa mainitaan myös leirin oma arkisto (Westerlund 2008, 117–118).
Suuntia arkistoaineiston keräämiselle
Mikäli esimerkiksi vankileiristä haluttaisiin tehdä laaja näyttely, Heikkinen pitäisi seuraavana tiedonkeruun askeleena arkistoihin tutustumista. Leirin Helsingissä sijaitsevan arkiston paperien avulla olisi mahdollista muodostaa yleiskuva leirin toiminnasta. Riihipihan kokoelmiin päätyneen lestin käyttäjää eli Vasili-suutaria olisi myös mahdollista jäljittää vankien työsopimuspapereiden ja aakkostetun vankikortiston kautta.
Arkiston aineistojen avulla näyttelyn aiheesta olisi mahdollista saada yleinen, makrotason kuva. Näyttely kaipaisi Heikkisen mukaan kuitenkin myös paikallistason historiaa ja henkilökohtaista näkökulmaa. Tämä olisi mahdollista saada haastattelemalla vielä elossa olevia henkilöitä, jotka olivat tekemisissä sotavankien kanssa näiden suorittaessa työtehtäviään.
Kokoelmien syövereistä näyttelyiksi
Pienillä paikallismuseoilla ei välttämättä ole resursseja yhtä laajamittaiseen tausta- ja tutkimustyöhön kuin suuremmilla toimijoilla. Niidenkin kokoelmista voi kuitenkin löytää paljon kiinnostavia esineitä ja näkökulmia, joiden pohjalle voi lähteä rakentamaan näyttelyä. Collecte-kokoelmanhallintaohjelmaa käyttävien on myös mahdollista hyödyntää sitä näyttelytyön apuna.
Lähteet:
Westerlund, Lars (toim.) 2008. Talvi- , jatko- ja Lapin sodan sotavanki- ja siviilileirit 1939-1944: Käsikirja. Kansallisarkisto.
Kuvat: Mari Smolander
Viimeisimmät kommentit